Itse olen odottanut tätä pentuetta kuin kuuta nousevaa, emon varmistuessa vieläkin enemmän. Furenzan kultaistennoutajapentujen topic löytyy karvaturrifoorumilta, täältä. Kaikki kolme pentua on jo varattu, muutama saattaa vielä lähteä evm. ostajille lähinnä realistisuuden vuoksi. Toisaalta joskus vuonna 2020 joku nokkela voi hoksata nämä evm koirat, joilta kuitenkin löytyy sukua ja käyttää niitä jalostukseen. Kuka tietää.
Toinen uroksista lähtee sijoitukseen, sillä pentujen isä, oma koirani ja ensimmäinen noutajani Luka (BH Jk3 Vk1 Hk1 RH-W B RH-F B RH-T B RH-FL A vFIN KVA FIN TVA VJDKW-10 VDKW-10 vjNLW-10 vNLW-10 vjFINW-10 Rainvalley's Freak On A Leash) on minulle erityisen tärkeä ja tahdon jatkaa sen sukua mutten juuri nyt voi itse ottaa uutta pentua koulutettavakseni. Näillä näkymin joskus tulevaisuudessa on siis odotettavissa lisää Furen kultaisia.
Äskettäin laumaamme liittyi ensimmäinen labradorinnoutajani Tinja, virallisesti Lasipisaran Eileithyia, jonka kanssa jatkan pitkästä aikaa taas noutajienmetsästyskokeiden harrastamista. Kyseisen lajin lisäksi tyttö on jo osoittanut pätevyytensä metsäjäljellä, Suomessa meillä on jo oikeudet voittajaluokkaan.
Tinjan suhteen suuri yllätys koettiin Liettuan vuoden 2011 voittajassa, jonne oli kokoontunut huikea määrä labradorinnoutajia, lähes 60. Meininki oli kuitenkin letkeä ja paikalla oli myös yksi Tinjan pentuesisarus sekä useita muita Lasipisaran kasvatteja siinä määrin, että kasvattajaryhmän muodostuminen oli varmaa, ainoastaan mietittiin, mistä koirista se koostui ja riittäisikö taso. Rotunsa paras juniori oli hienosti Lasipisaran Älytön Äijä. Tuomarina toiminut Jenna jakeli omaan silmääni enemmän EHta kuin ERIä sekä myös useita hyviä laatuarvosanoja, joten mitenkään löysäksi ei häntä voida haukkua. Jo ennestään olin aika varma ettei Tinja ilman älytöntä rasvakerrosta ja turhaa tanakkuutta saisi EHta parempaa, mutta nyt alkoi jo Hn saaminen pelottaa.
Kehään mennessä jännitti älyttömästi, luojan kiitos Tinja oli narttujen toinen enkä joutunut odottamaan yksilöarvostelua pitkään. Jännitys laukesi kuitenkin nopeasti kaiken sujuttua suhteellisen hyvin ja lopulta meille ojennettiin vaaleanpunainen nauha. Kehästä lähdettiin aikamoisella riemulla odottelemaan avoimien narttujen arvostelun loppumista. ERIn saaneita oli lisäksemme kahdeksan enkä enää osannut odottaa mitään suurempaa, erinomainen jo sinänsä oli valtava saavutus. Jenna osoitti meidät kuitenkin ensimmäisiksi. Ensimmäinen näyttely ja voitimme luokkamme! PN-kehään lähdin jo vähän itsevarmempana ja yllättäen sieltäkin tuli voitto, se tiesi tytölle jo serttiä, cacibia, kasaa nakkeja ja Liettuan Voittaja 2011-titteliä. Tinja hävisi upealle ruskealle urokselle ollen VSP ja osallistuen myös Lasipisaran kasvattajaluokkaan yhdessä Syksyisen Sankarin, Älyttömän Äijän ja Äkkipikaisen Älykääpiön kanssa. Lasipisaran nappasi myös KPn eli, vaikka Tinja olikin 'vain' vastakkaisen sukupuolen paras päätyisimme silti isoon BIS-kehään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti