metallikapuloita ja belggaripohdintoja

Oma tervuerenkasvattini, Furenza An Deiner Seite eli Deia saavutti vihdoin lähes vuoden tahkoamisen jälkeen Suomen tokovalion tittelin saatuaan viimeisen I-palkintonsa Mabel 'n the tommyknockers'in eilisissä kisoissa. Tokouransa aikana Deia on saavuttanut yhden luokkavoiton ja se nappasi erikoisvoittajaluokan kunniapalkintonsa ensimmäisestä kyseisen luokan kilpailusta ollessaan luokan toinen. Tästä eteenpäin keskitymmekin pääasiassa nappaamaan jäljen viimeisen VOI1 ja treenaamme ahkerasti agilityä, jossa eteneminen tulee varmasti reipastumaan aika tavalla ensimmäisen luokan viimeisen vkuman jälkeen, sillä ylemmissä luokissa on mukavasti tilaa. Pelastuskoirakokeissa ollaan kahta tulosta vaille virallisia pelastuskoiria ja luultavasti nämä kolme titteliä saavutettuamme alan vakavissani harkitsemaan tytölle pentuja mahdollisesti evm. urosta käyttäen. Haluan ehdottomasti jatkaa Vanjan linjaa, mikäli en Deian kautta niin ehdottomasti ottamalla pennun jonkun sen sisaruksen pentueesta. Yksi mahdollisuus minulla on jo ollut, mutta valitettavasti pentu jäi ottamatta, sillä isä oli koirani Jasperin täysveli. Juinttun omistaman Zarin kautta minulla voisi olla mahdollista saada vähän erikoisemman värinen belggarin alku, narttuhan on väriltään hiekka kaunilla mustalla maskilla. Ulkonäöltään pennuista eniten Vanjaa muistuttaa vähän lapsekkaan näköinen Geh, mutta sille tuskin on tulossa pentuja, mikä on sinänsä vähän harmillista.